Kuolinpesä ja perintä

Miten kuolinpesä syntyy ja lakkaa?

Kuolinpesä syntyy, kun perittävä kuolee. Kuolinpesä on olemassa niin kauan, kunnes kuolinpesä on lainmukaisesti jaettu osakkaille. Perinnönjaossa kuolinpesä puretaan lopullisesti.

Millainen on päätöksenteko kuolinpesässä?

Kuolinpesän osakkaat hallitsevat jäämistöä yhdessä pesän selvittämistä varten. Oikeus osallistua yhteishallintoon on vain pesän osakkailla ja kaikilla osakkailla yhdessä, mikäli laissa ei toisin säädetä. Yhteishallinto alkaa perittävän kuollessa ja jatkuu, kunnes perinnönjako on lainvoimainen.

Kuolinpesässä on kyse konsensushallinnosta eli päätöksenteko edellyttää kaikkien osakkaiden osallistumista. Oikeus osallistua kuolinpesän hallintoon ei siis riipu esimerkiksi osakkaan jäämistöosuuden suuruudesta, eikä päätöksiä tehdä enemmistöperiaatteen mukaisesti.

Lähtökohtaisesti perittävän omaisuuden hoitaminen kuuluu kaikille pesän osakkaille. Kuitenkin käytännössä usein joku osakkaista hoitaa pesän juoksevia asioita muiden valtuuttamana. On myös mahdollista sopia esimerkiksi kuolinpesän edustajasta tai muista joustavimmista menettelysäännöksistä. Kuolinpesän yhteishallintoa koskevat säännökset ovat sopimusoikeudellisia. Tällainen sopimus voidaan tehdä sekä suullisesti että kirjallisesti.

Kuolinpesällä ei itsessään ole oikeustoimikelpoisuutta, sillä kyse on väliaikaisesta perillisten yhteenliittymästä. Kuolinpesän puuttuva oikeustoimikelpoisuus tarkoittaa sitä, että sen nimissä ei voi antaa tai vastaanottaa sitovia tahdonilmaisuja. Kuolinpesän osakkaat toimivat sen lukuun.

Kuolinpesä velkojana

Kuolinpesän yhteishallinto käsittää kaikki toimet jäämistöomaisuuden selvittämiseksi, hoitamiseksi, säilyttämiseksi ja kartuttamiseksi. Tähän sisältyy myös perittävälle kuuluvien saatavien perintä. Kuolinpesä velkojana merkitsee sitä, että kuolinpesällä on saatava tai saatavia jotakin tahoa kohtaan. Kuolinpesän saatavat peritään velalliselta samoin edellytyksin kuin perittävä olisi voinut ne periä.

Avoinna olevat saatavat tulee merkitä perukirjaan perittävän varoiksi.

Kuolinpesä velallisena

Velallisen kuolema ei merkitse velkasuhteen päättymistä ja velkoja voi velallisen kuoleman jälkeen vaatia saatavaansa kuolinpesältä. Velkoja voi lisäksi velallisen kuolemasta huolimatta turvautua kaikkiin niihin perintäkeinoihin, jotka olivat hänen käytettävissään velallisen eläessä ja vaatia saataviaan kuolinpesän varallisuudesta. Perintätoimet voidaan velallisen kuoltua kohdistaa siis hänen kuolinpesäänsä. Käytännössä laskujen maksusta vastaavat kuolinpesän osakkaat.

Kuolinpesän varoista maksetaan pesänselvitysvelat, vainajan velat ja muut pesän velat. Pesänselvitysvelat, joita ovat esimerkiksi kohtuulliset hautaus- ja perunkirjoituskustannukset, maksetaan ennen muita velkoja. Ne velat, jotka perittävä on eläessään tehnyt tai joista hän on vastuussa sopimuksen mukaan, ovat vainajan velkoja. Velat, jotka ovat syntyneet perittävän kuoleman jälkeen muussa tarkoituksessa kuin pesän saattamiseen jakokuntoon, ovat pesän muita velkoja. Nämä velat maksetaan kuolinpesän varoista viimeisenä.

Perintökaaressa on säännökset siitä, kuka on vastuussa perittävän veloista ja millä omaisuudella. Lähtökohtaisesti kuolinpesän osakkaat vastaavat veloista ainoastaan perittävän omaisuudella, joka voidaan käyttää kokonaisuudessaan velkojen maksamiseen. Kuolinpesän osakkailla ei siis ole lähtökohtaisesti henkilökohtaista velkavastuuta perittävän veloista.

Kuolinpesän osakkaalle voi syntyä henkilökohtainen velkavastuu veloista vain, jos hän aiheuttaa pesälle vahinkoa. Mikäli kuolinpesä osakas on henkilökohtaisessa vastuussa perittävän veloista, velkoja voi vaatia suoritusta suoraan kuolinpesän osakkaalta ja osakas vastaa velasta kaikella omaisuudellaan.

On kuitenkin huomioitava, että osakkaat vastaavat henkilökohtaisesti velasta, jonka he ovat itse tehneet kuolinpesän lukuun. Pesän osakkaat voivat kuitenkin sopia velkojan kanssa siitä, onko velasta vastuussa kuolinpesä vai osakkaat. Mikäli mitään ei ole sovittu, on velasta vastuussa ne osakkaat tai se osakas, joka on velan tehnyt.